Tiesitkö tämän fluorista?

MITÄ KARIES ON?

Hammasmätä on yhä yleisin suusairaus, mutta siitä käytetään nimeä karies. Kyse on hampaiden reikiintymisestä. Se ilmenee tyypillisesti hampaan purupinnalla, ienrajassa, hammasvälissä ja ikenen alta paljastuneessa juuren pinnassa. Karies voi iskeä yhtä hyvin maitohampaaseen kuin pysyvään hampaaseen. Alttius karieksen saamiseen on henkilökohtaista ja riippuu myös elämänvaiheesta. Yleinen terveydentila, lääkitykset, ruokailutavat ja hammashygienia ovat tärkeitä tekijöitä karieksen taustalla.

Hampaassa on neljä rakenteellisesti erilaista osaa: ydin, sementti, hammasluu ja kiille.   Jokainen kudostyyppi hoitaa omaa tehtäväänsä. Suojakerroksena toimiva kiille muodostuu lähinnä hydroksiapatiitista. Se tekee hampaasta kovan. Sylki, ruokahiput ja bakteerit keräytyvät hampaan pintaan. Ellei niitä poisteta säännöllisesti, ne muodostavat hampaan pintaan ajan mittaan plakkikerroksen. Plakissa olevat bakteerit voivat tuottaa happoja, jotka tuhoavat kiillettä. Se on tärkeimpiä karieksen syitä. Aluksi karies on kuin pieni lommo kiilteessä. Ellei vastatoimiin ryhdytä, bakteerit voivat kovertaa kiilteen läpi reiän, josta ne pääsevät alapuolella olevaan hammasluuhun.

Lue lisää: Mitä on karies?

REIKIEN OIREITA

Varhaisvaiheen karies saattaa olla huomaamaton. Yleensä reiät eivät ole kipeitä. Siksi reiän koostakaan ei ole käsitystä, ennen kuin hammaslääkäri arvioi sen. Säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat siis tärkeitä. Kipua tuntuu yleensä vasta silloin, kun reikä lähestyy hermosäikeitä. Silloin hammas voi reagoida makeaan, kuumaan, kylmään ja kaikkiin nesteisiin.

Hammassärky on tuskallista ja tulehdustila pahentaa sitä. Tulehdus voi levitä hammasytimeen asti, eli pulpiitiksi. Silloin vaiva koskettaa jo hampaan juuria.

FLUORIN HYÖDYT

Suussamme on päivittäin meneillään kaksi luonnollista prosessia: demineralisaatio ja remineralisaatio. Ensimmäinen tarkoittaa mineraalien irtoamista hammaskiilteestä, jälkimmäinen niiden kiinnittymistä takaisin. Esimerkiksi ruokailun jälkeen suun pH-arvo laskee tietyn kriittisen arvon alle, ja demineralisaatio käynnistyy. Tällöin kiilteestä irtoaa kalsiumin ja fosfaatin kaltaisia mineraaleja. Kudosta siis liukenee pois. Kun pH-arvo nousee jälleen kriittisen rajan yläpuolelle, vuoron saa remineralisaatio. Silloin kiille alkaa jälleen kovettua. Sylki nostaa pH-arvoa luonnollisesti.

Hyvä tasapaino näiden kahden prosessin välillä tekee kiilteestä terveemmän ja kestävämmän. Jos kovettuminen jää vähemmälle, liukeneminen vie voiton. Silloin karies saa tilaa. Fluori auttaa meitä, koska se tukee remineralisaatiota ja näin ehkäisee kariesta (2).

MYYTIT JA FAKTAT 

Myytti

Fluorihammastahna voi olla myrkyllistä.

Fakta

Fluorin määrä hammastahnassa on tarkasti määrätty (3.). Hammastahnaa täytyisi syödä koko tuubillinen, jotta edes ilmentäisi fluorimyrkytyksen oireita. Suomessa käytetään 0,11–0,15-prosenttista fluorihammastahnaa. Jos 76 millilitran hammastahnatuubissa on 0,15 grammaa fluoria, ihmisen pitäisi syödä kertaistumalta 6,5 tuubia, jotta fluorin määrä olisi hänelle vaarallinen.

Myytti

Fluori juomavedessä tai hammastahnassa voi aiheuttaa syöpää.

Fakta 

Tutkimuksissa on todettu, ettei hammastahnaan lisätty fluorimäärä lisää syöpäriskiä.

Myytti 

Fluori ei auta hammasmätään.

Fakta 

Kiille muodostaa fluoriapatiitti-nimistä mineraalia, jos saatavilla on fluoria. Fluoriapatiitti kestää kohonnutta pH-arvoa paremmin kuin hydroksiapatiitti. Toisin sanoen fluori tekee hampaasta kovemman ja kestävämmän. Näin se ehkäisee kariesta.

Lähteet:

1. Rølla G, Jonski G Historien om fluortannpasta. Nor Tannlegeforen Tid. 2014: 124:624-27
2. Amaechi BT, van Loveren C Fluorides and Non-Fluoride Remineralization Systems. Monogr Oral Sci. Basel, Karger, 2013, vol 23, pp15-26
3. Regulation EC No 1223/2009 of the European Parliament and of the Council of 30 November 2009 on Cosmetic Products https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CONSLEG:2009R1223:20130711:en:PDF